Syksyn Kymijoen reissu pidettiin lauantaina 28.10.2003 ja siellä oli mukana parikymmentä seuran jäsentä. Innokkaimmat saapuivat asuntovaunuineen jo edellisenä iltana ja loput aikaisin aamuyöllä virittelemään vermeitään. Sää oli syksyisen kuulas ja aurinkoinen. Tälläkään reissulla ei saalismäärällä voi leuhkia, mikä ei tosin ole se pääasia vaan reipashenkinen luonnonläheinen harrastus samanhenkisten kavereiden kanssa.  Emme toki aivan ilman saalista jääneet, sillä seuramme vanhempi pilkkivastaava väsytti esimerkillisellä toiminnallaan yli kilon painoisen siian. 

Hieno saalis, vaikka kala olikin stressaantuneen näköinen, aivan tumma laiha reppana. Eli jos Seppo ei sitä olisi ylös saanut, olisi se todennäköisesti kuollut sunnuntaipäivän aikana nälkään. Onnellisen saajan mukaan kateus on kavala tauti…. 

Taas tuli todistettua se, kuinka mestareita jäsenet ovat selvittämään ”karvalakkeja” ja muutenkin rakentelemaan putkiperhokyhäelmiä puntteineen. Kuin yhdestä suusta totesimme, että tärkeintä on yhdessäolo  luonnon helmassa eikä saalis, vaikka sitä olisikin kiva joskus saada. 

Viimeisimmät lähtivät joelta kotiin vasta lauantai-illan hämärtyessä, kun uudet kalastajat olivat toivorikkaina laiturilla heittelemässä omia putkiperhojaan vastarannan pusikkoon….sitähän se on!